Forzan Blogi #3: Usko koetuksella
Uskoani on viime kuukausina koeteltu enemmän kuin on ollut kohtuullista. Kirvelevin isku vasten kasvojani oli, kun rakkaudella ja hellyydellä siipieni suojassa kasvattamani nuori, kiittämätön Padawan-oppilaani hylkäsi valon ilosanoman, astui pimeyden puolelle ja myi sielunsa Ferdolandian riivaajapiruille olemattoman mitätöntä korvausta vastaan. Puhuin hänelle pitkään Kimistä ja Maranellon armosta. Yritin kaikkeni kääntääkseni hänen päänsä ja saadakseni hänet perumaan tyhmän päätöksensä. Turhaan.
Pian jouduin myöntämään epäonnistuneeni. Ahneus, korruptio ja pimeyden vastustamaton vetovoima olivat peruuttamattomasti vääristäneet hänen maailmankuvansa ja sumentaneet hänen harjaantumattoman nuoren järkensä. Tämä oli sitä aikaa, kun Kimi Matias Räikkönen ennennäkemättömällä urheudella taisteli läpäisemättömästä, auringon kanssa kilpaa sädehtivästä kilvestään kimpoilevia pahantahtoisten tahojen levittämiä potkuhuhuja vastaan. Vaikka Kimi taisteli tavalla, joka olisi saanut spartalaiset soturitkin vihreiksi kateudesta, tilanne ei todellakaan näyttänyt hyvältä.
Opetuslapseni menetyksestä johtunut suruni oli sanoin kuvaamatonta tuskaa. En koskaan aiemmin ollut kokenut vastaavaa. Kaikki tämä sai minut kyseenalaistamaan uskoni kaikkivaltiaan Kimin voimaan, eivätkä vapahtajani ympärillä vellovat potkuhuhut suinkaan helpottaneet tilannetta. Mittaamattoman arvokasta Räikköslahkon kultaista sinettisormusta ja kattavaa purppurapergamenttikokoelmaani lukuun ottamatta, lahjoitin koko maallisen omaisuuteni Shell-säätiön ylläpitämään Kimi Räikkösen uran tukirahastoon.
Tein päätöksen vetäytyä Himalajan vuoriston ohueen ilmanalaan lujittamaan uskoani askeettisen elämäntyylin, meditaation, selibaatin, paaston ja rukouksen voimalla sekä kaivertamaan marmoripaasiin jälkipolville seikkaperäisiä selontekoja Kimi Matiaksen uran ihmeteoista. Vannoin tuolloin kaikkivaltiaan silmien alla, etten milloinkaan ottaisi uutta opetuslasta.
Syksyn kylmien öiden saapuessa sairastuin selittämättömästi kuppaan. En voinut käsittää kuinka tämä oli edes mahdollista. Jouduin hätäni hetkellä laskeutumaan vuoreltani 3476 askelmaa, ylittämään vuoria ja vaeltamaan päiväkausia autiomaiden umpihangissa turvautuakseni läheisessä munkkiluostarissa tarjolla oleviin parantaviin voiteisiin ja salvoihin. Luulin kyseessä olevan rangaistus horjuvasta uskostani Kimin kaikkivaltiaan voimaan. Pian kuitenkin selvisi, että Ferdolandian saastuttamasta entisestä Padawan-oppilaastani oli puhtaana säkenöivään auraani tarttunut häijy demoni saastaisilla kourillaan. Pahojen henkien pois manaaminen kesti päiväkausia ja se kiistatta oli yksi elämäni epämiellyttävimmistä kokemuksista. Lopulta auraani järsineen riivaajapirun oli irrotettava otteensa ja kuppakin parani varsin pian.
Toipuessani paastosta johtuneesta aliravitsemuksesta sekä eksorsismin aiheuttamasta uupumuksesta, sain tilaisuuden ensimmäistä kertaa kuukausiin lukea luostarin taukotuvassa uutisia munkkiveljieni yhteisellä iPad-tabletilla. Mitä väsyneet silmäni näkivätkään? Kimi oli suostunut tekemään jatkosopimuksen Maranellon orin kanssa. Kimi oli vastannut myöntävästi pitkäaikaisen naisystävänsä, Minna-Marin, kosintaan. Kimi Matias oli ottanut leveille hartioilleen Ferrarin ykköskuskin viitan ohittamalla saksalaisen tallikaverinsa armottomassa pistetaistossa.
Tämä kaikki teki minut hyvin onnelliseksi ja tunsin elämänilon palaavan sydämeeni. Siltä istumalta tartuin jykevään sauvaani, vaelsin yli vuorten, läpi autiomaiden ja umpihankien takaisin vuoreni juurelle ja nousin juoksujalkaa kaikki 3476 askelmaa. Perille päästyäni pujotin Räikköslahkon kultaisen sinettisormuksen omalle paikalleen oikean käden keskisormeeni ja hetkeäkään empimättä lastasin pergamenttikokoelmani jakkihärkien selkään aloittaakseni paluuni länsimaisen sivistyksen pariin.
Tarinan opetus on, ettei formulamaailmassa vallitsevan negatiivisen energian pidä antaa lannistaa, näytti tilanne sitten kuinka synkältä hyvänsä. Uskossaan horjuvien kannattaakin pitää mielessään, että lippu puolitangossa on parempi kuin ei lippua ollenkaan. Taistelen väsymättä Maranellon savuavilla raunioilla ja Mannerheim-linjan barrikadeilla puolustaen Kimi Matias Räikkösen tahratonta kunniaa ja mainetta.
Kimi, uskoni sinuun on väkevämpi kuin koskaan ja tulen vastaisuudessakin ruokkimaan Maranellon korskuvaa oria parhaimmalla kauralla, jota vain suomalainen viljapelto voi tarjota. Olen ikuisesti sinun peloton ja uskollinen soturisi pyhässä sodassa espanjalaisia Alonsoja ja hollantilaisia Verstappeneita vastaan. Amen.
Jaksuhaleja kaikille
– Forza
